Vuosi 2025 väistyy – kaduttaako?

Vastaan heti: ei kaduta, tuntuu kuin olisin syntynyt uudestaan.

Kirjoitin ensimmäisen blogikirjoituksen tänne verkkosivustolleni kesäkuun lopussa, kun minulla oli syntymäpäivä. Ihan joka kuukausi mulla ei ole ollut tänne asiaa, mutta ehkä tällainen puolen vuoden välein tapahtuva tilinpäätös on ainakin näin alkuun ihan kelpo tahti.

No mutta. Miten olen pärjäillyt näiden suurten elämänmullistusten jälkeen, joista viime bloggauksessa kerroin. Kiitos itselleni kysymyksestä, vastaus on oikein hyvin.

Punavuoresta Paimioon

Helsingin Punavuoressa vietettyjen vuosien jälkeen olen kotiutunut oikein hyvin Paimioon, tähän Turun ja Helsingin välimaastoon. Oikein kukaan ei tunnu tietävän mikä tai missä on Paimio ja se sopii mulle oikein hyvin. Mulla on rauhallinen paritalon puolikas, koirille oma aidattu piha sekä iso terassi, grilli ja lämmitetty varasto, missä pystyn nostelemaan puntteja tai heittämään dartsia (ostin itselleni joululahjaksi darts-kamat). Kaikkein parasta kuitenkin on metsän läheisyys ja erilaiset ulkoilumahdollisuudet koirien kanssa – yhdessä haastattelussa totesinkin hiljattain, että en mä täällä ilman koiria missään nimessä asuisi. Se on jännä, miten nuo lemmikit ohjaavat elämää. Tai ei oikeastaan, onhan ne mulle tällä hetkellä tärkeintä elämässä. Mutta mutta. Tuskin tänne jäämässä olen, mutta tähän hetkeen ja tilanteeseen täydellinen ratkaisu, johon olen enemmän kuin tyytyväinen. Kun ei klo 20 jälkeen näy ihmisiä yhtään missään, niin aika täydellinen on tilanne tällaiselle introvertille!

Uusi arki – henkinen ja fyysinen hyvinvointi

Mun arki on rakentunut täysin uudenlaiseksi sen jälkeen, kun jätin päivätyöt. Olen pyrkinyt parhaani mukaan pitämään huolta itsestäni henkisesti ja fyysisesti, kovinkin kuormittavien vuosien jälkeen. Eniten olen onnellinen siitä, miten olen saanut taas urheilun suureksi osaksi elämääni. Yritän urheilla neljä–viisi kertaa viikossa, ja se on toteutunut oikein mainiosti. Personal trainerini Rene Valtonen Robust Studiolta piiskaa mua kerran viikossa, ja sen lisäksi käyn Robustin ryhmäliikuntatunneilla pari kertaa viikossa (laitepilates/HIIT&Run/R-Strength). Pari muuta urheilukertaa keskittyivät kesällä jalkapalloon ja golfiin, mutta nyt syksyn myötä käyn pelaamassa padelia ja tennistä pari kertaa viikossa – varsinkin tenniksestä olen superinnoissani, sehän on (ainakin omasta mielestä) maailman kahden vaikeimman urheilulajin joukossa golfin kanssa, ja joskus teini-iässä sitä tulikin pelattua lähes joka päivä Turun Impivaaran ulkokentillä. Mutta paljon uusia ja uusvanhoja harrastuksia on tullut taas elämään, se tekee mut onnelliseksi.

Henkinen puoli on totta kai vieläkin tärkeämpi, ja on ollut mahtava huomata, miten viime vuosien rohkeat elämänmuutokset ovat vieneet mua henkisesti parempaan paikkaan. Musta tuntuu, että olen tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan, vaikka ilmassa onkin paljon epävarmuuksia tulevaisuuden suhteen. Olen oppinut, että kaikkein pahinta on tyytyminen johonkin – oli kyseessä sitten parisuhde, koti tai vaikka työ. Mulla oikeastaan nuo kaikki hakevat vielä paikkaansa, mutta näen tilanteen kuitenkin ihan valtavana parannuksena aiempaan, kun en ollut oikein missään edellä mainituista onnellinen tai voinut hyvin. Eli kasvua tapahtuu koko ajan, sekä henkisesti että toivottavasti myös fyysisesti (hauikset ja pakarat). Toki toivon, että löydän vielä joskus onnellisen parisuhteen, asuinpaikan joka tuntuu kodilta ja työn josta voin olla ylpeä, mutta juuri nyt on tässäkin paikassa hyvä olla.

Työt

Mutta mites se työelämä sitten. ”Harmillisesti” sitä jotain pitää elääkseen tehdä, mutta olen kovasti nauttinut tilanteesta, jossa työ ei enää määritä mua niin isosti, tai ei tarvitse oravanpyörässä jahdata jotain ”joskus ehkä mahdollista” menestystä. Haluan elää tässä ja nyt, vaikka se taloudellisesti ei niin järkevää olisikaan. Lisäksi oon aika radikaalisti vähentänyt sometöitä ja keskittynyt lähinnä pariin podcastiin – Hei hei mitä kuuluu? -livepodiin Juhani Putkosen kanssa, sekä nyt syksyllä alkaneeseen Osku & Juhani -podcastiin Sohvaperunat-veli Valtosen kanssa. Ensin mainittu sisältää myös liiketoimintaa (kiitos kumppanit MIELI ry, Estrella, Lidl ja Red Bull), mutta jälkimmäinen on lähinnä terapeuttista keskustelua ja kahden keski-ikää lähestyvän miehen näkemyksiä sekä kokemuksia elämästä.

Suurin ponnistus vuoden jälkimmäisellä puoliskolla on ollut työn puolesta se, että vuokrattiin hetken mielijohteesta yrittäjäkumppani ja -ystävä Santtu Kiilin kanssa Baltic Princess, ja järjestetään heti vuoden 2026 alussa Samas Venees -aikuisten bileristeily ja Suomen Suurimmat Sunnarit Itämeren aalloilla. Tämä täysin uudenlainen yrittäminen on saanut veren kyllä virtaamaan suonissa – niin hyvässä kuin pahassakin. Mitään aiempaa kokemusta kun meillä ei tällaisesta ole, niin aikamoinen oppimatka on ollut kyseessä ja välillä sitä on miettinyt, että mitä tuli oikein tehtyä. Mutta jos ei muuta, niin juhlimisen osaan kyllä, joten A-luokan pirskeet on satavarmasti tiedossa, vaikkei siitä käteen jäisikään kuin ikimuistoinen kokemus. Eikä kyseessä tosiaan ole mikään perinteinen ”nuorison bileristeily”, vaan koko laiva on täynnä ohjelmaa; Teflon Brothers, Kakkupojat, Katariina Juselius, DJ:t Amanda Harkimo ja PikkuMiska, Aku Hirviniemen sketsihahmot, karaokekisa, Juhanin Pubivisa, drinkkikilpailu, tatuointeja, kampauksia, ysäridisco, valokuvaus jne. Meille on tärkeintä, että mukaan lähtisi mahdollisimman paljon ihmisiä ja kaikilla olisi hauskaa. <3

Pienen toivomuksen tähän bloggaukseen haluan siksikin vielä istuttaa: jos sinulla vain suinkin on mahdollisuus ja/tai haluat tukea meitä tässä uudessa aluevaltauksessa, niin nappaa vielä näin loppusuoralla ystävät/läheiset mukaan ja laitetaan uusi vuosi yhdessä upeasti käyntiin – ollaan nimittäin laitettu kaikki jäljellä olevat hytit myyntiin aivan pilkkahintaan! Reissu on sopivasti loppiaista vasten, ja muualta tulevatkin pystyvät myös sen ympärillä majoittumaan aivan satamassa puoli-ilmaiseksi kumppanimme Hiisi Homesin Seaport-hotellissa. ”Me eletään vain kerran, ei meitä pelko herran, saa j*malauta hiljaa juhlimaan”, kuten eräs hiljattain joukostamme poistunut suurmies totesi.

Tervetuloa vuosi 2026

Mitäs sitten ensi vuonna? Noh, ehkä palaamme siihen sitten taas, kun mulla on bloggausfiilis. Mutta ainakin mulla on 40-vuotissynttärit, joita toivon juhlivani jalkapallon MM-kisoissa – siinä on ainakin yksi maali. Lisäksi toivon vuoden sisältävän terveyttä mulle ja läheisilleni, uusia raikkaita tuulia ja mahdollisuuksia työelämässä (myös rakkauselämässä toivottavasti), paljon metsälenkkejä koirien kanssa, golfia ja tennistä sekä ennen kaikkea sitä henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Jos jaksoit lukea tänne asti, niin erittäin onnellista ja hyvää uutta vuotta 2026 myöskin juuri sinulle!

Juhani