Uuden äärellä
Hyvää syntymäpäivää minulle!
Täytän tänään 30.6.2025 39 vuotta. Onko se paljon vai vähän, siitä en ole aivan varma. Mutta sen verran paljon se on, että alan nyt kirjoittaa blogia.
Kirjoitetut blogit olivat kova juttu joskus aikoinaan, mutta sitten tulivat Instagram ja myöhemmin TikTok. Tahtoisin uskoa, että ihmiset jaksaisivat vielä lukeakin, kaiken tuon nopeakulkuisen videosisällön ohella. Mutta jos ei, niin olkoon tämä minulle itselleni edes jonkinlainen terapiamuoto tai päiväkirja (tai kuukausikirja tms.).
Ero
Olen laittanut viimeisen puolentoista vuoden aikana elämäni oikeastaan täysin uusiksi. Ensin erosin kumppanistani, jonka kanssa oli yhteinen asunto ja koirat, kihlat vaihdettu, hääkirkko varattu ja omakotitalojen katsanta käynnissä. Luojan kiitos uskallettiin erota – iso kiitos siitä myös ex-puolisolleni.
Ero oli niin aikuismainen ja järkevä kuin vain ero voi olla, mutta onhan tuo aina suuri elämänmuutos. Päällimmäinen tunne oli kuitenkin helpotus, koska olimme enemmän kavereita kuin pariskunta – sellaisessa tilanteessa suosittelen eroa kaikille. Elämänlaatu paranee väistämättä.
Olen onnellinen, että välimme ex-puolisoni kanssa ovat oikein hyvät. Edelleenkin on yhteinen omistusasunto Helsingissä sekä kaksi koiraa, joilla on hoitopaikat mukavasti järjestyksessä puolin ja toisin. Olen myös todella kiitollinen yhteisistä vuosistamme – joidenkin ihmisten on tarkoitus olla elämässämme pidemmän aikaa ja toisten lyhyempi tovi, tämän tarinan oli tarkoitus olla juuri tämän pituinen.
Muutto
Mitäs sitten. Asustelin toisen koiramme kanssa vuoden verran Helsingin asunnossa, kun asunto oli myynnissä. Markkinatilanne kuitenkin on mitä on, joten asunnon myynti ei järkevään hintaan onnistunut. Siispä laitoimme asunnon vuokralle, ja hyvät vuokralaiset löytyivätkin nopeasti.
Pakkasin kamani kasaan, myin ylimääräisen irtaimiston Torissa ja muutin takaisin Turun-seudulle. Pari kuukautta meni meren äärellä, jonka jälkeen siirryin metsän keskelle. Tuntui ihanalta päästä pois Helsingin keskustasta – stressitasot laskivat ja ymmärsin taas vähän kirkkaammin, ettei mun paikka taida olla enää suurten kaupunkien ytimessä. Niin ja ne kaikkein tärkeimmät, eli koirat, tästä luonnonläheisyydestä vasta nauttivatkin. Ja kyllähän sinne kaupunkiin aina pääsee, kun tarve on.
Ainakin vuoden verran nyt ajattelin pysyä paikallani, ja katsoa sitten minne nenä vie. Tuskin ainakaan takaisin Helsingin tai Turun keskustaan, vaikka eihän sitä koskaan parane sanoa ei koskaan. Unelmissa siintää kuitenkin oma talo jossakin luonnonhelmassa, mielellään suhteellisen lähellä kotia, eli Turkua.
Työt
Ja kun ne stressitasot laskivat, aloin entistä enemmän miettiä mitä elämältä haluan. Olin vuonna 2016 perustanut oman firman, joka nykyään kulkee nimellä Louhos Digital ja tekee nettisivuja sekä digitaalista markkinointia yrityksille. Jotenkin se ei kuitenkaan tuntunut enää omalta jutulta, vaan otti enemmän kuin antoi. Siispä ilmoitin yhtiökumppaneilleni, että jätän yrityksen arjen. Omistus yhtiöstä edelleen säilyy, mutta siihenkin saattaa tulla jossakin vaiheessa vielä muutoksia.
Ei ehkä ole paperilla kaikkein järkevintä jättää suhteellisen hyväpalkkaista työtä ja hypätä ns. tyhjän päälle, mutta minusta se tuntui oikealta ratkaisulta. Ja tuntuu edelleen. Sama tunne täytti taas kehon ja mielen kuin eron yhteydessä puolitoista vuotta aiemmin – helpotus.
En tosiaan tiedä mitä alan tulevaisuudessa työkseni tehdä, mutta vaikka Seiska otsikoi minun ”jättävän työelämän”, niin se ei valitettavasti ole mahdollista. Kaikenlaista puuhaa ja projektia tässä päällä, kuten minun ja hyvän ystäväni Juhani Putkosen (mm. Billebeino-vaatemerkin toinen perustaja) Hei hei mitä kuuluu? -livepodcast sekä Santtu Kiilin kanssa järkkäämäni bileristeily Samas Venees tammikuussa. Santtu on yrittäjähenkisin ihminen jonka tiedän, joten hänen kanssaan on ollut aivan mahtava puuhata yhteistä juttua. Niin ja viikossa meni jo 30 % hyteistä, joten lähde ihmeessä tammikuussa mukaan Suomen Suurimmille Sunnareille (vielä kun ehdit)!
Juontokeikat, somehommat ja muut esiintymiset jatkuvat myös normaalisti, mutta nyt kun olen periaatteessa työtön, niin kaikenlaiset kiinnostavat yhteydenotot ovat erittäin tervetulleita. Tiedän aika paljon nykyaikaisesta markkinoinnista ja viestinnästä, ja koulutukseltani olen monimediajournalisti (AMK) sekä reservin vänrikki. Yhteystiedot täällä.
Ei enää ”sit ku” -elämää
Mutta siinä tämän blogin avausraitana pieni raotus siitä, miten elämäni on heittänyt kärrynpyörää viimeisen puolentoista vuoden aikana. Joka tapauksessa muutokset ovat olleet omalta näkökantiltani toivottuja, joten ei parane valittaa.
Kun 40 ikävuotta siintää tasan vuoden päässä, niin päällimmäinen tunteeni tulevaisuutta kohtaan on toiveikkuus. En malta odottaa, mitä kaikkea elämällä on minulle vielä tarjota. Ei enää sitä surullisenkuuluisaa ”sit ku” -elämää, vaan se elämä on tässä ja nyt. Ihanaa kesää kaikille! <3
Juhani